Kriisi- ja poikkeusoloissa sosiaalisen median alustat ovat enemmän tuntematon muuttuja kuin luotettava kumppani. Onko EU:sta avuksi? Mitä toimitukset voivat tehdä itse?
EU:n digipalveluasetus (Digital Services Act, DSA) tuli täysimääräisesti voimaan helmikuussa 2024. Se on kunnianhimoinen, joskin vielä melko vähän tunnettu yritys säännellä verkon välityspalveluita kuten suuria verkkoalustoja. Kerrataan siis aluksi perusasiat.
DSA:n ytimessä on jako tavallisiin verkkoalustoihin, verkon markkinapaikkoihin sekä erittäin suuriin verkkoalustoihin (Very Large Online Platforms, VLOP) ja hakukoneisiin (Very Large Online Search Engine, VLOSE).
VLOP on verkkoalusta, jolla on EU:ssa vähintään 45 miljoonaa käyttäjää kuukaudessa. Sosiaalisen median palveluista tähän ryhmään kuuluvat Facebook, Instagram, YouTube, TikTok, X (entinen Twitter), Pinterest, LinkedIn ja Snapchat. VLOP-alustoihin kohdistuvat DSA:n tiukimmat velvoitteet.
Huoltovarmuusorganisaation Mediapoolin tilauksesta selvityksessä käytiin läpi DSA-sääntelyn keskeisiä määräyksiä ja arvioitiin niiden toteutumista käytännössä. Lisäksi selvitystä varten tehtiin asiantuntijahaastatteluita. Näiden pohjalta muodostettiin kokonaiskuva siitä, mitä suomalaiset mediat voisivat oppia DSA:n toimeenpanosta ja miten oppeja voitaisiin hyödyntää media-alan varautumistyössä.
DSA:n keskeinen ilmoitusrakenne toimii neljän artiklan kautta:
- Artikla 9: Viranomaisten poistomääräykset laittomalle sisällölle
- Artikla 10: Viranomaisten tietopyynnöt
- Artikla 16: Kaikkien – käyttäjien, viranomaisten ja luotettujen ilmoittajien – ilmoitukset laittomasta sisällöstä
- Artikla 22: Luotetut ilmoittajat, joilla on erityistä asiantuntemusta laittoman sisällön tunnistamisesta. Erityisaseman myöntää kansallisen digipalvelujen koordinaattori, Suomessa Traficom.
Ilmoitusmekanismeja täydentää DSA:n artiklassa 15 kuvatut laajat raportointivelvollisuudet sekä 39. artiklan vaatimukset ylläpitää alustalla näytetyistä mainoksista julkista kirjastoa. Läpinäkyvyysvaatimukset mahdollistavat DSA:n velvoitteiden toteuttamisen seurannan.
Verkkoalustojen toiminnassa on ollut paljon korjattavaa, ja DSA tunnetaankin ehkä parhaiten Euroopan komission aloittamista lukuisista VLOP-alustoihin kohdistuvista tutkinnoista. Joulukuussa 2025 X sai 120 miljoonan euron sanktiot mainoskirjaston puutteista, tutkijoiden riittämättömästä pääsystä dataan sekä sinisen varmennusmerkin harhaanjohtavuudesta. Sakot saivat X:n omistajan Elon Muskin reagoimaan näkyvästi ja Euroopan komission mainostili jäädytettiin X:ssa. DSA-sakot ja niitä koskevat otsikot tulevat todennäköisesti lisääntymään tulevaisuudessa, sillä tutkintoja oli keväällä 2026 käynnissä yli kymmenen.
Mekanismit tahmeasti käytössä
Suomalaisviranomaiset ovat hyödyntäneet DSA:n tarjoamaa poistomääräystä varsin vähän. Ajanjaksolla 2023–2025 artiklan 9 mukaisia poistomääräyksiä esitettiin selvityksessä mukana oleville VLOP-palveluille vain muutamia: Instagramille kuusi, TikTokille kolme, Facebookille yksi. YouTubelle ja X:lle ei esitetty ainuttakaan määräystä.
Artikla 10 mukaiset tietopyynnöt ovat yleisempiä, mutta selvästi jakautuneet: TikTokille tehtiin 438 pyyntöä, Snapchatille 1130 ja X:lle 36. Facebookille, Instagramille ja YouTubelle poistopyyntöjä tehtiin yhteensä alle viisi.
Syitä DSA:n viranomaismääräysten vähäisyydelle ovat alustojen käytäntöjen erot sekä ilmoitusjärjestelmän raskaus. Suomen hallitus esitti maaliskuussa 2026 yksinkertaistavia muutoksia DSA:han.
Luotettujen ilmoittajien (Trusted Flaggers) tekemät ilmoitukset VLOP-palveluille tulee käsitellä etusijaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä. Niiden ilmoituksille on siis varattava ohituskaista. EU:ssa on tällä hetkellä 68 hyväksyttyä luotettua ilmoittajaa. Kolmen suomalaisen luotetun ilmoittajan toiminta on ollut tähän asti melko vähäistä.
Vaikka lupaus luotettujen ilmoittajien ohituskaistasta on komea, se ei aina toteudu. Erityisesti X hidastelee: vastausaika on venynyt jopa kahteen kuukauteen myös tilanteissa, joissa käräjäoikeus oli jo antanut tuomion sisällön laittomuudesta.
Vaalien aika on riski
Vaalien aika on kriittinen, sillä merkittävä osa mielipidevaikuttamisesta tapahtuu sosiaalisessa mediassa. Ongelmia on tullut ilmi eri puolilla maailmaa, DSA:n voimassaoloaikana esimerkiksi Moldovassa ja EU-maista Romaniassa.
Marraskuussa 2024 Romanian presidentinvaalin ensimmäisellä kierroksella äärinationalistinen Călin Georgescu nousi kyselyjen kolmen prosentin kannatuksesta lähes 23 prosentin äänisaaliiseen. Taustalta paljastui maksettu, koordinoitu kampanja, jossa manipuloitiin TikTokin algoritmeja muun muassa ostamalla yli miljoonalla eurolla näkyvyyttä vaikuttajamarkkinointialustojen kautta.
TikTok ei puuttunut manipulointiin ennen kuin Romanian viranomaiset ottivat siihen yhteyttä. Silloin vaalien ensimmäinen kierros oli jo käyty ja Georgescu etenemässä toiselle kierrokselle. Lopulta Romanian perustuslakituomioistuin joutui mitätöimään koko vaalituloksen ja Euroopan komissio käynnisti tutkinnan TikTokin algoritmien riskeistä.
Romanian tapaus osoittaa, että valmius torjua informaatiovaikuttamista riippuu sekä alustan omasta reaktiokyvystä että viranomaisten aktiivisuudesta. Yksi ei ehkä riitä, mutta jos kumpikaan ei toimi, voivat seuraukset olla kammottavia.
Työpaja Suomessa
Osana selvitystyötä järjestettiin työpaja, jossa yhdessä skenaariopohjaisia harjoitteita tekemällä opeteltiin tunnistamaan mahdollisia karikkoja ja parantamaan yhteistyötä.
Myös kansallinen lainsäädäntö tarjoaa tekemiseen mahdollisuuksia. Esimerkiksi rikoslain monet tuntevat jo hyvin. Mikäli kriisin vakavuus edellyttäisi poikkeusolojen julistamista Suomeen, valmiuslaki voi lisätä viranomaisten keinovalikoimaa. Edellisen kerran poikkeusolot julistettiin koronapandemian aikaan vuonna 2020, mutta esimerkiksi nykyistä vuonna 1991 voimaan astunutta puolustustilalakia mahdollisuuksineen ei ole otettu käyttöön vielä koskaan.
Sama testaamattomuus koskee DSA:sta löytyvää artiklaa 36. Se sisältää kriisimekanismin, joka mahdollistaa VLOP-alustan toiminnan rajoittamisen EU:ssa enintään kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan, mikäli poikkeukselliset olosuhteet aiheuttavat vakavan uhan julkiselle turvallisuudelle. Mutta pystyisikö EU toimimaan vakavassa tilanteessa tarpeeksi rivakasti?
Säännöt eivät toimi itsestään
DSA on keskeinen harppaus digitaalisen ympäristön sääntelyssä. Se on pakottanut somejätit avoimempaan raportointiin, luonut institutionaalisen valvontamekanismin ja mahdollistanut tuntuvan sanktiovallan. Samalla somealustat haluavat jättää paljon vastuuta käyttäjille ja maksimoida oman liiketoimintansa tuottamat voitot.
Juuri tästä syystä DSA on tärkeä: se on velvoittava. Asiantuntijoiden mukaan on toivoa, että kun EU:ssa tehdään lisää DSA-tutkintoja, toiminta rutinoituu ja samalla tehostuu.
Silti selvityksessä kävi selkeästi ilmi, että sääntely on rakenne, joka ei tee autuaaksi tai korjaa puutteita pelkällä olemassaolollaan. Mekanismeja on, mutta ne jäävät kuolleiksi kirjaimiksi, ellei niitä tunneta ja hyödynnetä.
Yksittäisen toimittajan tai edes toimituksen on mahdotonta vastata laajamittaiseen informaatiovaikuttamiseen yksin. Tarvitaan tiiviimpää yhteistyötä, resursseja ja ennakoivaa varautumista. Sosiaalinen media ei tule katoamaan niin kauan kuin sillä on käyttäjiä. Se on nyt ja jatkossakin sekä osa uhkaympäristöä että keskeinen areena, jossa media tavoittaa yleisönsä.
Mitä Suomea kohtaavassa kriisissä tapahtuisi?
Ensimmäinen viikko on informaatioympäristön kaaoksen aikaa. Vihamielinen toimija pyrkii kyllästämään informaatioympäristön. Uutistoimitusten deskit ylikuormittuvat, ja on vaikeaa erottaa merkitykselliset tapahtumat hälystä. Kiireessä sattuu inhimillisiä virheitä. Sosiaalisen median alustojen reaktioaika poistopyyntöihin on parhaimmillaankin päiviä.
Ensimmäinen kuukausi tuo journalistisia ja organisatorisia haasteita. Oman roolin tunnistaminen uudessa tilanteessa on vaikeaa: missä kulkee raja kriittisen journalismin ja vihollisen narratiiveja vahvistavan raportoinnin välillä? Henkilöresurssit voivat heikentyä, jos puolustusvoimat kutsuu palvelukseen ihmisiä, joilla on sodan ajan sijoitus.
Pidempi kriisi tuo ongelmia jatkuvuudenhallintaan. Resilienssi on erittäin yksilöllistä ja kuormituksen ennakointi vaikeaa. Sosiaalisen median algoritmit voivat vahvistaa sisäistä polarisaatiota juuri silloin, kun yhteiskunta tarvitsisi yhteistä tilannekuvaa eniten.
Ohjeita toimituksille poikkeustilanteisiin varautumisessa
1. Tunne strategiset narratiivit – sekä omat että vastustajan käyttämät. Disinformaatioon varautumisen keskeinen työkalu on prebunking: ennakoidaan ja puretaan disinformaation narratiivit etukäteen.
2. Harjoittele – kriisiharjoituksia tehdään suomalaisessa mediassa melko vähän. Kaikki mitä normaalioloissa tehdään, siirtyy myös kriisiaikaan; uudet säännöt ja käytännöt eivät synny paineessa.
3. Varaa avainhenkilöt – asevelvollisuuslaki mahdollistaa ns. VAP-menettelyn, jolla huoltovarmuuskriittisten organisaatioiden henkilöstöä voidaan varata siten että puolustusvoimat ei voi määrätä heitä sodan ajan sijoituksen mukaiseen toimintaan.
4. Suojaa digitaalinen identiteetti – rekisteröi some-tilit ja verkkotunnukset ennakoiden. Varmista monivaiheinen tunnistautuminen ja käy tilien käyttöoikeudet läpi säännöllisesti.
5. Valmistele henkilökunta – pitkäkestoisessa hybridivaikuttamisessa toimittajista tulee henkilökohtaisia maalitauluja. SLAPP-kanteet, henkilökohtaiset vaikuttamisyritykset ja suhtautuminen tietovuotoihin ovat todellisia uhkia.
6. Priorisoi ydintehtävät – kommenttikenttien sulkeminen kriisitilanteessa voi olla viisas päätös. Jokaisella somealustalla ei tarvitse olla koko ajan läsnä.
7. Rakenna yleisösuhde nyt – kriisitilanteessa yleisö muistaa, missä se on aiemmin tavoittanut median, johon luottaa. Vuorovaikutteinen läsnäolo normaalioloissa on investointi kestävyyteen kriisioloissa.
8. Verkostoidu – henkilökohtaiset suhteet somejättien edustajiin ovat usein ainoa keino saada akuutti ongelma ratkaistuksi. Muodollinen ilmoituskanava on harvoin riittävä.
9. Osallista kansalaiset – koronapandemian aikana toteutettu Faktaa koronasta -kampanja osoitti, että somevaikuttajien hyödyntäminen luotettavan tiedon levittämisessä toimii.
Lataa raportti:
Kirjoittajat
Laura Halminen
Laura Halminen on kokenut uutistoimittaja, tietokirjailija ja kouluttaja, joka on erikoistunut informaatioturvallisuuteen ja tiedusteluun.
Harto Pönkä
Harto Pönkä on yrittäjä, kouluttaja ja tietokirjailija, joka on perehtynyt sosiaaliseen mediaan ja tietosuojaan. Hän on mukana myös Faktabaarin taustayhdistyksessä.